Vapaa pankkitoiminta

Vapaa pankkitoiminta tai laissez-faire-pankkitoiminta^[1] tarkoittaa pankkijärjestelmää, jossa pankkitoiminta on kevyesti julkisen vallan sääntelemää ja perustuu pääosin markkinoiden lainalaisuuksiin. Järjestelmässä ei ole talletuspaon sattuessa keskuspankkia eikä valtiollista talletussuojaa, vaan sen sijaan liikepankkien täytyisi olla paremmin pääomitettuja ja liiketoimissaan varovaisempia ongelmatilanteiden, kuten yksittäisen liikepankin konkurssin, välttämiseksi. Pankkien olisi kuitenkin mahdollista ottaa vakuutuksia ongelmatilanteiden varalle samaan tapaan kuin vakuutusyhtiöt ottavat jälleenvakuutuksia (vastuuta siirretään toisen vastuulle korvausta vastaan).

Vapaata pankkitoimintaa ei harjoiteta missään päin maailmaa ja se voidaan ajatella tutkimuksen kohteena olevaksi vaihtoehtoiseksi malliksi nykyiselle keskuspankkien harjoittamalle keskusjohtoiselle rahapolitiikalle ja nykyiselle liikepankkeja koskevalle sääntelylle. Vapaan pankkitoiminnan kannattajat esittävät sitä ratkaisuksi monien nykyisen pankkijärjestelmään liittyvien ongelmien (rahapolitiikan totaalisuus, keskuspankin vastuuttomuus sen itse tekemien virheiden kohdalla, moraalikato liikepankkien pelastamisessa, liikepankkien liiallinen riskinotto keskuspankin varman väliintulon vuoksi yms.) korjaamiseksi.

Kiinnostus vapaata pankkitoimintaa kohtaan kasvoi 2008–2009 finanssikriisin seurauksena. Vapaa pankkitoiminta yhdistetään libertarismiin ja anarkokapitalismiin.

1. ↑ Dowd, Kevin. Laissez-faire Banking. 1993